Takaisin työnhakuun

Nyt on juhannus vietetty ja vähitellen pitää ruveta palaamaan arkirutiinien pariin. Syyskuukin lähestyy pelottavan nopeasti eli nyt on pakko keskittyä olennaiseen ja laittaa isompi vaihde silmään. Tämä viikko oli aika hiljaisia hakemusten saralla, mutta siihen tulee toivottavasti muutos. Pidän tästä huolimatta kiinni siitä, etten lähetä hakemuksia paikkoihin, joissa en oikeasti haluaisi työskennellä. 

Sen olen jo huomannut, että oikeasti kiinnostavia työpaikkoja on melko harvoin julkisessa haussa. Maantieteellisesti olen tehnyt pientä rajausta ja keskityn tällä hetkellä kolmen, suurehkon kaupungin tarjontaan. Tietenkin voin kiinnostavan paikan ilmestyessä hakea töitä muualtakin, mutta rajaus helpottaa omaa etsintää.

Suoraan sanottuna tämä kokeilu vähän jännittää. Ennen olen töitä hakiessani luottanut siihen, että määrä korvaa laadun ja yleensä haku ei olekaan kestänyt kovin pitkään. Katsotaan kostautuuko uudenlainen uhkapeli vai palkitaanko yritys hyvällä duunilla.

Tähän asti hakemistani paikoista pari on ainakin paperilla katsottuna ollut jopa koulutukseni tai kokemukseni ulkopuolella, mutta en ole antanut sen häiritä. En päässyt kummassakaan tapauksessa edes haastatteluun asti, mutta aion jatkaa yrittämistä myös jatkossa. Saa nähdä meneekö tämä menestysajattelu ihan överiksi, mutta kun olen kerran tälle tielle lähtenyt, pitää se kulkea myös loppuun asti.

Pidän jalat sentä sen verran maan pinnalla, etten hae esim kansainvälisten organisaatioiden johtotehtäviin, mutta esimerkiksi aiemman työkokemuksen määrä on mielestäni lähinnä viitteellinen. Jos onnistuu omalla aktiivisuudellaan pääsemään haastatteluun asti, ovat pullat jo aika hyvin uunissa. Nyt onkin hyvä tilaisuus hioa omia työnhakutaitoja ja koittaa erilaisia lähestymistapoja.

Määrätietoinen hakuprosessi siis korvatkoon anteeksipyytelevien hakemusten umpimähkäisen viskomisen! Seuraava pysähdys joko huippuduuni tai arvokas opetus.