Kaksi tapaa hakea työtä

Vasta vähän aikaa sitten olin vielä vahvasti sitä mieltä, että haen vain todella kiinnostaviin paikkoihin. Nyt pohdin asiaa vähän lisää ja päätin muuttaa vaihteeksi lähestymistapaa.

Sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, joten miksi en harjoittelisi myös työnhakua ja tulisi siten sen mestariksi? En tarkoita hakemusten roiskimista umpimähkään kaikkiin avoimiin paikkoihin, vaan enemmänkin määrätietoista laajentamista. Ajattelin jakaa haettavat paikat kahteen ryhmään ja sen mukaan myös ohjata omia toimiani.

1. Huippupaikat
   Ykkösryhmään kuuluvat työpaikat ovat niitä, joihin todella haluan päästä töihin. Teen jokaisen hakemuksen tarkasti kyseiseen paikkaan sopivaksi ja suunnittelen puhelinsoittojen tai muiden kontaktimuotojen mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen valmiiksi. Tällaisen paikan löydyttyä aloitan heti haastatteluun valmistautumisen ja painan täysillä eteenpäin niin pitkään, että saan paikan tai henkilöstöpäällikkö hakee lähestymiskieltoa.
2. Hupipaikat
   Nämä ovat jossain määriä minua kiinnostavia, ainakin vähän koulutukseen liittyviä tai muuten siedettävän oloisia työpaikkoja, jotka eivät kuitenkaan herätä alkukantaista metsästyshalua. Kakkosryhmän paikkoja varten käytän todennäköisesti valmista hakemuspohjaa, jonka totta kai muokkaan kyseiseen tehtävään sopivaksi. 

Oikeasti kakkosryhmän nimi voisi olla vähän imartelevampikin, mutta hupipaikat kuulosti hyvältä jatkolta huippupaikoille.

Jos haluaa onnistua tavoitteessaan, pitää unohtaa aikaisemmin opitut ajattelumallit ja koittaa välillä uusiakin tapoja. Pahimmassakin tapauksessa menetän vain hakemusten tekoon käytetyn ajan, saaden samalla kuitenkin varmuutta hakemiseen. Todennäköisesti näistä toissijaisista hakemuksista poikii vähintään haastattelupyyntö tai parikin, ja ainakin minulla on tosipaikan tullen hyvä tuntuma hiillostukseen, kun kyseessä on kolmen tonnin arvoinen tavoiteduuni.

Vaikeinta on varmaan asennoitua kunnolla hupipaikkojen hakuprosesseihin, mutta pienellä itsekurilla senkään ei pitäisi muodostua ongelmaksi. Tämän koko idean taustalla on kuitenkin varsinaisen päämäärän saavuttaminen, ja jos näistä ylimääräisistä hakemuksista on mahdollista hyötyä jotenkin, aion panostaa niihinkin täysillä.

Harjoitus joko tekee mestarin, tai sitten se tekee mestarista väsyneen.